Lääkäri toteaa skleroderman yleensä taudinkuvan ja potilaan oireiden perusteella lääkärintarkastuksessa. Diagnoosi ei perustu yksittäiseen laboratoriokokeeseen. Laboratoriokokeiden tulokset voivat kuitenkin vahvistaa diagnoosin tai sulkea pois muita mahdollisia sairauksia. On tärkeää saada selville myös taudin aktiivisuus ja selvittää, löytyykö sairauden merkkejä ihon lisäksi myös sisäelimistä.
Skleroderman alkuvaiheen oireet
Paikallisessa sklerodermassa tauti rajoittuu ihoon ja oireilevan ihoalueen alapuolella oleviin kudoksiin. Ihossa saattaa esiintyä kovettumaläiskiä tai nauhamaista kovettumaa.
Systeemisen skleroosin ensimmäinen oire on yleensä heikentynyt kylmän sieto. Kylmässä sormien ja varpaiden väri saattaa muuttua verenkierron heikentyessä valkoiseksi, siniseksi ja lopulta verenkierron palautuessa punaiseksi. Sormenpäihin saattaa myös tulla haavaumia. Sormien ja varpaiden iho kovettuu, turpoaa sekä muuttuu kiiltäväksi. Vähitellen ihomuutokset leviävät vartalolle ja kasvoille, sairauden yleistyneessä muodossa mahdollisesti koko kehoon. Sormet saattavat myös turvota ja nivelet kipeytyä. Sairauden myöhemmässä vaiheessa voi kehittyä myös muunlaisia ihomuutoksia. Pienet verisuonet saattavat laajentua ja ihoon sekä ihonalaiskudokseen saattaa syntyä surkastumista ja kalkkeumia. Myös sisäelimissä voi ilmetä sidekudoksen muutoksia, minkä takia on tärkeää, että kaikki sisäelimet tutkitaan jo alkuvaiheessa tarkkaan ja että tilannetta seurataan.
Lapsen skleroderman oireet ja hoito
Myös lapset saattavat sairastua sklerodermaan. Jos kyse on sairauden systeemisestä muodosta, lapsen ruokatorveen saattaa ilmestyä muutoksia ja närästystä. Myöhemmin muutoksia voi ilmetä myös suolistossa, mikä aiheuttaa muun muassa vatsan turpoamista ja ruoansulatusongelmia.
On tärkeää käydä lapsen kanssa säännöllisesti lääkärissä, jotta mahdollisia muutoksia voidaan tarkkailla sisäelimissä. Systeemiseen skleroosiin ei ole olemassa hoitoa, joka toimisi jokaisella potilaalla. Sairautta saattaa lapsipotilailla helpottaa systeemisen skleroosin hoidossa muilla potilailla tehokkaiksi todettujen lääkkeiden kokeileminen. Uusia hoitomuotoja tutkitaan koko ajan ja tehokkaampia hoitokeinoja saadaan mahdollisesti tulevaisuudessa. Useimmiten lapset sairastuvat kuitenkin paikalliseen sklerodermaan.
Sairaus vaikuttaa lapsen ja perheen jokapäiväiseen elämään. Mikäli tauti esiintyy lievänä, voi arki jatkua lähes normaalin tapaan. Lapsella saattaa kuitenkin ilmaantua poikkeuksellista väsymystä ja uupumusta.
lähde: Boehringer Ingelheim, Reumaliitto, Marjukka Nurmela-Antikainen, Duodecim, Terveyskirjasto